Saapuessani tallille oli pihalla jo vastassa ratsastuksenopettaja Claudia. Hän oli oikein mukava ja puhelias nainen, jonka kanssa käytiin läpi minun ratsastushistoriani. Pääkielenä käytimme ruotsia, jos en jotain ymmärtänyt niin hän osasi myös hyvin kääntää englanniksi. Claudia puhui kuitenkin hyvin sujuvaa ja helposti ymmärrettävää ruotsia, joten ei siinä paljoa ongelmia ollut.
Kuultuani ratsastushistoriani sain tunnille hänen oman hevosensa, kahdeksanvuotiaan tamman joka oli ollut hänellä puolitoistavuotiaasta asti. Se oli tallin hevosista akateemisessa ratsastuksessa kaikista korkeimmalle koulutettu, eikä se muuta tapaa osannutkaan. Toiset hevoset olivat "uudelleenkoulutettuja", mutta Roulette oli alusta saakka koulutettu akateemista ratsastusta varten.
Roulettesta (kuva yllä) luki nettisivuilla näin:
Claudias ögonsten knabstrupper född 2004 sto. ca 150 cm mkh. Utbildad i den akademiska ridkonstens grunder. Mycket energi och motor (ibland). Fantasisk rolig att arbeta med i löslongering och markarbete. Vänlig och mycket väluppfostrad häst! Endast AR-riden.
Eli på finska:
Claudian silmänterä, knabstrupinhevonen, syntynyt vuonna 2004, noin 150cm korkea. Koulutettu akateemiseen ratsastukseen. Paljon energiaa ja oma moottori (joskus). Todella mukava työskennellä irtojuoksutuksessa ja maastakäsin. Kiltti ja hyvätapainen hevonen! Vain akateemiseen ratsastukseen.
Hän oli erittäin kiltti ja ystävällinen hevonen laittaa kuntoon. Talli oli valoisa ja siistit karsinat, hevosilla ihan hyvänkokoiset karsinat, ja siellä laitettiinkin Roulette kuntoon. En usko että kenelläkään näistä hevosista oli kenkiä, tällä tammalla ei ainakaan ollut. Suojia ei myöskään käytetty.
Varusteet olivat melkoisen erilaiset mihin olin tottunut, vaikkakin pääpiirteiltään melko samanlaiset.
Satulana toimi tuollainen kuvassa oleva satula, takakaari oli ehkä vähän erimallinen. Kuitenkin ilman minkäänlaisia muita tukia, polvitukia jne jaloille ei ollut, vaan jalustimet olivat melko pitkät ja ajatuksena pitää pitkät jalat. Mukava tuossa oli kyllä istua, kuin nojatuolissa olisi ollut! Vähän samantyyppinen kuin länkkärisatula, mutta kuitenkin painopiste eri paikassa ja vaikka onkin aika iso satula, tuntuu siinä kuitenkin pääsevän lähelle hevosta. Alun ihmettelyn jälkeen satula tuntui tosi hyvältä.
Suitset olivat tämän malliset. Tamman omat olivat kuitenkin vielä hienommat, tosi hyvänlaatuista nahkaa ja kultakoristukset, joita oli pakko ihastella oikein ääneen. Olivat kuulemma reilun kaksikymmentä vuotta vanhat suitset, ei olisi kyllä uskonut... Jos huomaatte niin noista suitsista lähtee kahdet ohjat, eli toinen ohja tuosta kapsonista ja toinen kuolaimista. Tuo kapsoni menee samoin kuin normaali turpahihna tonne hevosen niskaan, mutta hieman kauemmas korvista, eli siellä on ns. kahdet hihnat korvan takana. Rouletten suitset olivat vielä jotenkin erikoiset, eli hihnat eivät menneet ihan samoin kuin normaaleissa suitsissa, mutta niitä en ehtinyt siinä ihmettelemään, täytyy ensi kerralla katsoa tarkemmin...
Hevosen varustuksen jälkeen päätettiin mennä maneesiin. Heiltä löytyi kyllä kivannäköinen kenttäkin, mutta sateen vuoksi mentiin sisälle. Maneesi oli suurehko, hyväpohjainen, ja sieltä löytyi tosi hyvä äänentoistosysteemi! Claudia oli sen asentanut ihan varta vasten, että ratsastaja pystyy kuuntelemaan rentoa musiikkia samalla, eikä tarvitse hevosenkaan kuunnella ulkopuolisia ääniä. Itse ratsastuksessa en edes kuullut musiikkia, kun keskityin niin paljon, mutta samoin ei kuulunut tuulenvinkunaa tai sateenropinaakaan.
Ensin Claudia aloitti verryttelemällä Roulettea vähän maastakäsin. Hän piti erittäin tärkeänä että hevonen seisoo hyvin neljällä jalalla aina pysähdyksissä, eikä lepuuta jalkojaan. Pitkää kouluraippaa apunaan käyttäen hän asetti hevosta sisällepäin, itse oli sen pään kohdalla ja alkoi asettamaan sitä ympyrälle. Kapsoniohjaa käyttäen hän asetti hevosen päätä sisälle päin ja raippaa apuna käyttäen muistutti Roulettea että sen täytyy käyttää kaulaansa ja takajalkojaan. Hän myös piti tärkeänä vaihtaa suuntaa usein. Vasen suunta oli tammalle erityisen vaikea, joten hän joutui siinä muistuttelemaan vähän enemmänkin. Raippaa hän ei kuitenkaan käyttänyt kuin pienellä huiskausliikkeellä tai pienellä naputuksella, raippa ei missään vaiheessa pitänyt mitään ääntä osuessaan hevoseen.
Roulette oli tähän kuitenkin jo hyvin oppinut ja suoritti tehtävät hyvin mallikkaasti. Olin ympyrän keskellä katsojaoppilaana, enkä vielä tällä kertaa itse päässyt kokeilemaan. Täytyy kysyä jos ensi kerralla sitten! Tämän jälkeen kapusin kuitenkin selkään ja laitettiin jalustimet kuntoon ja ohjat käteen. Kapsoniohjan otin toisen ohjan alle, ja siinä vaiheessa kun aloin asettelemaan niitä neljää ohjaa käsiini olin erittäin tyytyväinen, että minulle on opetettu miten ratsastaa myös neljillä ohjilla...
Ja eikun matkaan! Aloitimme ihan pelkällä käyntiympyrällä. Tunnin aikana ei todellakaan tullut hiki ja ainut, mitä jalkojeni kanssa sain tehdä, oli rentouttaa ne. Välillä jännitän niitä ihan tahattomasti, ja se on itselleni suuri ärsytys. Suurin painopiste tässä kuitenkin oli kädellä. Sen piti olla rento, mutta kuitenkin todella paljon liikkessä. Ulko-ohja oli melkein vapaana, ja ulkokäden täytyi myödätä niin, että se osui melkein hevosen kaulaan.
Oma kroppani piti olla koko ajan asetettu voltin muotoon, sisähartia hieman taaempana ja ulkohartia edempänä, jotta lantio menisi voltin muotoon. Suunnanmuutoksessa oli tosi tärkeää huomata, että lantio ja paino olivat mukana uudessakin suunnassa. Roulette oli erittäin nokkela vastamaan lantioni pyyntöihin! Claudia kertoi vielä sen käyttöön erittäin nokkelan vinkin; kuvittele, että tanssisit salsaa! Lantion täytyy päästä menemään hevosen liikkeitten mukaan. Tämä auttoi itsellä tosi paljon!
"Akateeminen Ratsastustaide on koulutusmuoto, jonka tavoitteena on taivuttelun kautta suora, rento hevonen, joka kantaa itsensä ja ratsastajansa mahdollisimman oikein ja näin kestä ratsastsusta ja elää pitkälle. Samalla käsitellään tietysti myös ratsastajan istuntaa ja kättä. Kaikki työskentely on ratsukon ehdoilla, joten akateeminen ratsastus sopii kaikille, jotka haluavat rennon, iloisen ja terveen ratsun. Akateeminen Ratsastustaide sopii erityisen hyvin sinulle, joka haluat kuntouttaa loukkaantuneen tai kipeän hevosen, olet kiinnostunut historiallisesta ratsastuskesta tai sinulle, joka haluat oppia lisää biomekaniikasta, ratsastuksesta ja hevosen koulutuksesta"
Tämä tiivistää aika hyvin tunnin idean. Hevosen haluttiin kantavan itse itsensä, eikä sitä väännetty mihinkään suuntaan pakettiin. Sen haluttiin kuitenkin taipuvan aina sisällepäin ja myötäävän, mutta myötääminen tarkoitti myös sitä, että se sai liikkua pitkässä muodossa. Sisäkäden piti olla tosi elävä ja liikkuva, mennä hevosen liikkeen mukana. Jalat vain pysyivät mukana, tarvittaessa tekivät "pilarin" hevoselle jos se yritti suurentaa/pienentää volttia ilman ratsastajan pyyntöä.
Teimme paljon työskentelyä maneesin keskellä voltilla. Claudia halusi, että pienennän ja suurennan volttia vaihdellen suuntaa tosi usein. Vasen suunta oli meille kummallekin vaikea, ja siinä olivat suurimmat ongelmat. Oikeaan suuntaan hevonen toimi aivan moitteettomasti, saimme ihan hirveästi kehuja, mutta vasen on itselle todella vaikea. Oikea käteni on niin paljon vahvempi, että kun vaihdan suuntaa, lihasmuistista jatkan kuitenkin ratsastusta niinkuin olisin edelleenkin edellisessä suunnassa! Tämä ei kuitenkaan toimi, sillä varsinkin Rouletten kanssa minun olisi pitänyt jättää oikea käsi vain myötäämään ja ottaa vasen käsi töihin - mikä ei kyllä heti muistunut!
Samoin jos olisimme vasemmassa suunnassa ja Roulette yritti pienentää / suurentaa volttia, olin heti kärkkäästi korjaamassa sitä oikeasta kädestä, joko ohjaamalla oikeasta ohjasta ulos tai vielä pahempi, pitämällä oikeasta kädestä vastaan, ettei se pääsisi ulos. Tämä aihetti Roulettellella vain sen, että se jatkoi suuremmalla innolla. Laukassa saimmekin jo pukinkin aikaan kun liian kärkkäästi ohjasin sitä ulospäin.
Claudia kuitenkin kertoi sen olevan täysin normaalia, sillä hänen muut hevosensa olisivat ilman muuta ymmärtäneet ohjasapuni. Roulette ei kuitenkaan ollut koulutettu "normaaliin" kouluratsastukseen, joten se piti apujani ristiriitaisena ja protestoi sen vuoksi. Lopputunnista saimme kuitenkin tehtyä hyviä suorituksia vaikeaankin suuntaan, kun keskityin suunnan ja käsien vaihtoon - eli muistin, että vasen käsi on sisäkäsi!
Tunnin loputtua Claudia oli tosi tyytyväinen ja antoi paljon kehuja - Roulette on kuitenkin hänen oma kouluttamansa ja pelkästään akateemiseen ratsastukseen koulutettu - ala, josta minulla ei ennen tuntia ollut hajuakaan. Hän kehui ratsastukseni vahvempaan suuntaani olleen oikein erinomaista, ja yhteistyö siihen suuntaan oli ollut erittäin miellyttävää katsottavaa ja hevonen nautti siitä. Tähän suuntaan hän sanoi että kokemattomuutteni ei näkynyt melkein ollenkaan ja posiitivisesti yllättänyt kuinka pitkälle siinä päästiin!
Toiseen suuntaan hän kommentoi että paransin tasaisesti, vaikkakin lihasmuistissa syvällä olleita asioita on erittäin vaikea alkaa tunnin aikan korjaamaan. Hän piti tärkeänä että mietiskelisin tätä suuntaa vähänä pieninä palasina kotona, miten suuntaa vaihtaessa kroppani myös vaihtaa suuntaa. Seuraavaksi kerraksi hän kertoi haluavansa laittaa minulle hevosen, joka on vanhempi vasempaan suuntaan, Roulettella kun se oli selvästi vaikeampi suunta, jolloin me kummatkin jouduimme kamppailemaan. Tällöin minun olisi helpompi keskittyä vain omaan kroppaan eikä siihen, että joutuisin auttamaan hevostakin tosi paljon.
Oli kuitenkin tosi mukava tunti! Suurin osa siitä oli ruotsiksi, ja ymmärsin melkein kaiken. Claudia tajusi heti hämmentyneestä ilmeestäni kääntää vaikeimmat asiat myös englanniksi ja välillä otimme pikku pausseja jolloin pysäytin hevosen, purimme asian palasiksi ja mietimme ongelmakohdan läpi. Ennen tallista lähtöä olin saanut taskuuni vähän mysliä ja sen saikin Roulette sitten kun tulin alas ratsailta :)
Tallissa purin hevosen pois normaalisti ja sovimme että hän ottaa yhteyttä seuraavaa kertaa koskien - sitä odotellessa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti