Laitetaanpahan tähän nyt yksi postaus ihan pelkästään tästä työpaikasta, kun siellä Suomen päässä siitä nyt ei varmaan kauheasti kunnolla edes tiedetä. Oikein kunnon purkautuminen!
Huom. teksti sisältää huumorin yritystä ja sarkasmia! Huumorimielellä kirjoitettu ;)
Mitä tämä työ ei ole:
- Uima-altaalla/rannalla oleskelua
- Pelkkää hymyilyä
- Laiskottelua ja hauskanpitoa
Tai okei, on se kyllä noitakin. Joskus. Mutta suurimmaksi osaksi ei. Aloitetaanpa nyt vaikka aamupäivästä.
Yleensä aamu alkaa kaksikymmentä vajaa 11. Kuten varmaan jo tajuatte, suurimman osan ihmisistä normaali työaika on jo puolessavälissä tässä vaiheessa. Tiedän varmuudella että te 7.00-16.00 työskentelevät ette sitä varmaan kauheasti arvosta mutta kyllä joskus tulee miettineeksi että mitä jos tässä vaiheessa olisi jo puolet töistä tehty... Olisi hiukan hienoa! Samaan aikaan tämä aika on aivan mahtava, en voi kertaakaan sanoa että olisin ollut niin väsynyt että olisin halunnut jäädä vain sänkyyn nukkumaan. Ja kelpaa lähteä bilettämään myös viikolla kun aamulla ei tarvitse herätä niin aikaisin ;)
Joskus (eli tällä hetkellä kaksi kertaa viikossa) aamu alkaa kymmenisen minuuttia aikaisemmin sillä erittäinärsyttävällähiostavallasaunaamuistuttavallaotuksellajotakaikkilapsetrepivätjajonkapäällepomppivatjajotapuoletpelkääjapuoletrakastaa meidän maskottidelfiinillä, Panchilla. Ja jos tihrustatte äskeisen vuodatuksen tajuatte kyllä miksi tämä ei ole niin ihanaa... Menkää itse saunaan vaatteet päällä viideksitoista minuutiksi ja pomppikaa siellä ympäriinsä! Ei ole kivaa eihän? ;) Tai joskus se on, kun jotkut lapset on niin innoissaan mutta suurimman osan aikaa...
Eli kaksikymmentäminuuttia ennen tällä hetkellä jaetaan hommat niin että toinen kiipustaa respaan (ja todellakin kiipustaa, meidän hotelli ei ole missään mittakaavassa pieni!) hakemaan avaimet ja toinen menee tekemään kierroksen ympäri hotellia ja kertomaan että jee, miniklubi aukeaa ihan pian! Tänään meillä on blaablaablaa ja sitten tehdään blaablaablaa ja tanssitaan vielä minidiscokin jippijaijee!
Ja muistakaa hymyillä aaaaaaaivan koko ajan ja tervehtiä ihan joka ikistä vastaantulevaa, oli se sitten vanha ukko tai teinityttö. Eikä sillä ole mitään väliä jos ne murahtavat takaisin tai katsovat oudosti tai jopa jättävät kokonaan huomioimatta (tapahtuu useimmin kuin luuletkaan), sillä hymy pysyy kasvoilla, nyt ja aina! Plus että täytyy näyttää mahdollisemman energiseltä ja aktiiviselta jotta ihmiset lähtevät mukaan aktiviteetteihin! Muista myöskin promota illan show'ta ja siinä välissä kertoilla mihin suuntaan lähdette jos haluatte löytää "laiskan joen", mistä saatte välipalaa helpoiten ja mistä löytyy informatiota seuraavan päivän retkistä. Tuttujen kanssa täytyy tietysti vaihtaa kuulumiset ja tehdä elintärkeää PR'ää, parit ylävitoset tänne suuntaan, how are you tuonne ja heiii, oliko kivaa eilen aarteenmetsästyksessä? Eikä siinä vielä kaikki - miniklubilla pitää olla viimeistään kello yksitoista ottamassa lapset vastaan! Hengästyttääkö? Allekirjoittanutta ainakin. Ja tämä oli... kaksikymmentä minuuttia!
Okei, avataan miniklubin ovet. Päivästä riippuen tämä tunti voi olla erittäin helppo, tai erittäin hengästyttävä. Kuvittele tilanne jossa on kolme perhettä, vaikkapa neljä lasta yhteensä, kaikki ekaa kertaa. Plus siihen päälle vielä parit jo edellisiltä päiviltä tutut. Okei, uusia varten tarvitset:
- "passin" eli informaatiolapun vanhemmilta lapsen tiedoilla
- selvittää aikataulut, mistä lapsen voi hakea milloinkin
- mitä tänään on ohjelmassa
- kirjoittaa lapsen tiedot meidän osallistujalistaan (nimi, huoneennumero plus numero)
- antaa vanhemmille yksi pieni lappu jossa on numero ja selvittää, että numero pitää palauttaa takaisin kun haet lapsen pois miniklubista
- lapsille t-paidat päälle (kumpi väri, oranssi vai keltainen? kyllä, se tarvitsee nyt laittaa päälle vaikka oliskin hiukan kuuma tai se ei ole pinkki jnejnejne)
Tämä siis kaikille melkeinpä erikseen.
Vanhoille taasen:
- Asiaankuuluva PR, mitä kuuluu, en nähnyt / näen sinut eilen minidiscossa illalla, tänään on blaablaablaa päivä ja tehdään blaablaablaa...
- Lapselle t-paita päälle (eilen oli oranssi, olisiko tänään keltainen? Jaa ei sitten)
- Vanhemmille numero
- Lapsen tiedot osallistujalistaan + merkitse numero jonka annoit vanhemmille
Okei! Nyt sisätiloista löytyy siis jo... seitsemän lasta! Samaan aikaan yksi kerrallaan ne tarvitsee laittaa istumaan pöydän viereen ja järjestää mitä nyt kulloinkin tehdään siihen valmiiksi jotta ne lapset, joiden paperihommat yms ovat valmiit, voivat jo aloittaa. Musiikki on toivon mukaan jo soimassa ennen kuin vanhemmat tulevat ja tuolit alhaalla pöytien ympärillä, sillä muuten olet... no, sanotaanko että se ei ole kivaa!
Joskus löytyy niitä tilanteita, että kaikki tulevat mukavasti, olet saanut musiikin päälle, tuolit paikalleen, värikynät pöydille ja yksi kerrallaan perheet valuvat ovelle, lapset sisään, numerot käteen ja tiedot ylös, chao! Aina ei kuitenkaan mene niin... Onneksi nyt meitä on sentään kaksi (joista kummatkin jopa tekevät töitä, jei! Viime perjantaista lähtien tuli pienehkö muutos...) joten se ei ole aivan niin paha.
Ensimmäiset viisitoista minuuttia ovat usein ne kaaottisemmat (riippuen sesongin ajankohdasta, esim. pääsiäinen - en halua edes aloittaa, onneksi sain olla junnujen kanssa!, tai sitten nyt toukokuun alku - tylsääää), ja sen jälkeen pystyy hengähtämään. Muistithan kuitenkin myös samaan aikaan hymyillä koko ajan, vaihtaa tarpeelliset kuulumiset tuttujen kanssa ja promota illan minidiscoa sekä show'ta, kertoa että Panchi kiertää aamuravintolassa kello 10.30 jnejnejne?
Okei, olet selviytynyt nyt ensimmäiset tunti ja kaksikymmentä minuuttia. Sen jälkeen vaihdetaan aktiviteettiä, oli se sitten pelien pelaamista Plaza Marimbassa (iso aukio, kohtaamispaikka - miksi lähteä sinne eikä pelata omissa tiloissa - jotta kaikki voisivat nähdä meidät! PR, PR, aina tärkeimpänä) tai vesi-ilmapallosotaa. Tämä aktiviteetti on yleensä suht helppo, tänään tehtiin parit kilpailut, kuka kuljettaa vettä nopeimmin muovimukissa, ilman käsiä tietysti.
Kello on tärkein mitä tässä hommassa voi olla. Jos olet myöhässä - aijaijai, tästä voi olla melkoiset seuraamukset! Joten, muista katsoa kelloa usein, jotta olet tietoinen ajankulusta. Huomaa, että minidiscoon täytyy lähteä vähintään viisitoista minuuttia ennen ja sitä ennen miniklubin ovi lukossa, ilmoitus (olemme Plaza Marimbassa) oveen, osallistumislista, numerot ja pari ylimääräistä -paitaa mukaan, lapset kokoon ja hiphei, mennään! Muistithan näyttää erittäin aktiiviselta ja hymyillä koko tämänkin ajan, koska ympärilläsi on koko ajan asiakkaita, jotka näkevät asenteesi?
Menoksi! Sitten lähdetään kiertelemään altaita kohti Plaza Marimbaa. Tässä tärkeintä on näyttää energiseltä, saada kaikki potentiaaliset tanssijat mukaan Plaza Marimbaan, infota mihin ollaan menossa, kuinka pitkäksi aikaa ja muista, muista, muista kertoa että Panchi saapuu puolen aikaan! Panchi on sellainen yleisömagneetti että huhhuh. Huomaathan kuitenkin että samalla kun olet menossa kohti Marimbaa, katsot että kaikki lapset ovat mukana, promoat minidiscoa, annat infoa miniklubista ja näytät aktiiviselta ja energiseltä sekä hymyilet koko ajan, että minidiscon täytyy alkaa kello yksi reikä reikä? Kaikki muksut lavalla ja hiphei, It's time for Panchi minidiscooo pauhaamassa kaiuttimista!
Okei, tässä vaiheessa on kulunut 2h20min. Hyvin tehty. Nyt haasteena on vain tanssia minidisco - puolen tuntia. Kaikki lapset lavalla, olet täynnä energiaa, hymyilet koko ajan ja tanssit oikein isoilla liikkeillä (lapset kopioivat kuitenkin ehkä puolet mitä teet), ei kuulosta kauhean hankalta! No, sitten kun olet tanssinut samat biisit kolme kuukautta putkeen kuusi kertaa viikossa voin kertoa kokemuksesta, että silloin varmaan jo hiukan kyllästyttäisi! Sellaisia ajatuksia ei kuitenkaan suvaita vaan tulta päin! Ja hei, ne lapset pitää saadaa vielä huutamaan laulujen aikana! WHOOOO hokeykokey, LALALALAA...
Viimeistä laulua ennen toinen hipsii takahuoneeseen vaihtamaan Panchikuteet niskaan ja jeeeeei, Panchii! Panchi-musiikki soimaan ja lapset, nyt tehdään juna Panchin perään! Juokse takahuoneeseen hakemaan tikkarit jos ne eivät ole vielä paikalla, tervehdi joka ikistä paikalla olijaa jne. Muistithan muuten tehdä tämän myös kierroksella ennen minidiscoa ja myöskin minidiscon aikana - toisin sanottuna: aina?
Riippuen lasten määrästä (useimmiten erittäin vähäinen) minidiscon jälkeen on sen puolen tunnin ajan pelejä. Tämän aikana useimmat vanhemmat tulevat hakemaan muksut joten muista merkitä ketä on haettu jo, ota vastaan numerot (eikä olisi kerta eikä kahdessadaskaan kun se numero on vaimolla tai hotellihuoneessa tai jäi toiseen kassiin taitaitai...) ja sano heihei, nähdään silloin ja silloin ja kolmen aikaan meillä on... Hymyillen tietysti!
Jei, kello on jo kaksi! Syömään siis! Buffettipöytä odottaa. Kuulostaa hyvältä mutta kolmen kuukauden jälkeen se ruoka ei ole mitään kauhean ihmeellistä!
Okei, iltapäivällä onkin sitten varsinaisesti se energinen osuus. Aamupäivähän oli niin rauhallinen, iltapäivällä vasta tehdäänkin!
Kaksikymmentä minuuttia ennen lähdetää kierrokselle ympäri uima-altaita (joita löytyy vain sellaiset heikot seitsemän, laiska joki joka kiemurtelelee yhden uima-altaan ja baarin ympärillä on vain heikon kilometrin pitkä, ja tämä on vain pieni osuus hotellista) tekemään promotiota iltapäivän aktiviteeteista. Vähän lisää energiaa ja hymy huulessa, aurinko porottaa niskaan ja janokin olisi mutta ei haittaa! Muista kuitenkin että miniklubilla pitää olla viimeistään kello kolme, myöhässä ei saa olla!
Kolmelta avaat ovet ja sama rumba taas, uudet paperihommien pariin ja vanhoille numeroita kätösiin, t-paidat niskaan ja järjestät mitä kulloinkin tehdään, tänään tehtiin merirosvohatut. Joskus aktiviteettinä on kasvomaalaus jne, mitä nyt milloinkin. Jos johonkin ollaan menossa taas sama rumba kellon kanssa, muista, että täytyy lähteä kello neljä, tasan tai ehkä hiukan aikaisemmin! Eli aktiviteetin täytyy loppua aikaisemmin että saat kaikki kasaan, lapun oveen jne.
Ja grand finale on yleisimmin sitten siis kello neljän aikaan, lähdetään milloin paraatia pitämään (oli se intiaani-, monsteri- tai eläinparaati) tai sitten aarteenmetsästys. Joten ramppaat taas ympäri hotellia, yrittäen näyttää mahdollisimman aktiviisilta ja hymyilethän koko ajan! Koko reissun ajan muistathan tervehtiä kaikkia?
Puuh siinä olikin sitten se rankin osuus pulkassa! Selvisit! Muistathan kuitenkin vielä siivota leikkialueen joka on aamun jälkeen tuhottu, sekä myös miniklubin, sulkea ovet ja viedä avaimen takaisin respaan. Vaihdellen kello on nyt viittä - viittätoista yli, ja olet vapaa! Ainakin vähäksi aikaa, riippuen miltä ilta-aikataulu näyttää.
Jos olet epäonnekkas, pääset tanssimaan minidiscon! Riippuen syötkö ennen minidiscoa (kovin raskaasti ei kannata syödä, kokemuksella kerron!) olet hotellilla joko siinä kymmentä vajaa seitsemän tai viimeistään viittätoista yli seitsemän. Hiukan musiikkia soimaan, pingispöytä sisään, kuteiden vaihto ja I'ts time for Panchi minidiscooooo!
Minidiscon tanssiminen on eräänläinen urheilusuoritus tässä hotellissa. Jos muksuille ohjattua ohjelmaa ei illalla ole mitään muuta kuin minidisco, niin tottahan toki se täytyy tehdä pirun hyvin! Sekä niin että vanhemmatkin viihtyvät. Joten show pystyyn! Hyppää korkeammalle kuin muissa hotelleissa, huuda kovempaa kuin kollegasi naapurihotellissa ja noh, tanssi energisemmin ja isommin kuin kukaan muu. Aurinko ei ole vielä laskenut ja lämmittää mukavasti, ääni meinaa mennä kun huutaa... Nautinto!
Taas sama rumba, viimeisen biisin aikana joku livahtaa laittamaan Panchi- kuteet niskaan ja hei juna lähti taas matkaan! Tämän jälkeen hiukan vaihdellen, jos asiakkaitten arvioinnit ovat pian, käytetään ylimääräistä aikaa kierrellen meidän perheravintolassa Panchin kanssa, jos ei, Panchi lähtee vähän aikaisemmin.
Tämän jälkeen vaihtelevasti riippuen kuinka kauan olet töissä, yhdeksään asti (lähde kotiin minidiscon + Panchin jälkeen) vai puoli yhteentoista (katso show lasten kanssa, juonna show, vaihda ilmoitukset show'sta, mitä nyt vaihtelevasti) teet mitä nyt sattuu, mutta useimmiten pelkkää PR'ää. Kuulostaa helpommalta kuin oikeasti on, vaatii aikamoista kanttia lähteä höpöttämään täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Helpompaa on, jos käsistäsi löytyy meidän ohjelmia ja voit promota seuraavan päivän aktiviteetteja, mutta kehittää keskusteltavaa aivan tyhjästä - puuh!
Okei, siinä oli yksi päivä! Wihii! Muistathan vielä pari juttua...
- Noin joka kymmenen päivän välein asiakkaille ravintoloissa annetaan täytettäväksi kyselyt, joissa meillä on omat osat, joissa he saavat arvioida, mitä mieltä ovat päivä- ja iltaohjelmasta. Meidän pisteet ja kommentit vaikuttavat aina seuraavaan viikkoon - huonot pisteet -> enemmän Panchia, enemmän energiaa, enemmän isoja paraateja, ohjelmien jakoa, kaikkea enemmän! hyvät pisteet -> no, päästään helpommalla, tietysti!
- Auditoria eli hotellitarkastajat käyvät randomeilla visiiteillä jokaisessa hotellissa. Kaikki täytyy olla tiptop siinä vaiheessa kun he ilmestyvät miniklubin ovelle, ja tällä tarkoitan siis ihan kaikkea. Miniklubi siisti, paperihommat kaikilta kunnossa, aktiviteetit alkavat ja loppuvat oikeaan aikaan, kaikilla on t-paidat päällä...
Ongelmista aiheutuu sitten taas meidän työllistäjälle ongelmia -> sieltä päästä joudutaan maksamaan korvauksia hotellille. Ja tämä ei todellakaan ole hyvä meidän tiimille... Joten nollatoleranssi ongelmille olisi mukava, aina se ei vain onnistu.
Puuh! Mutta hei, nyt kun olette päässeet tekstin loppuun, älkää ottako sitä ihan niin vakavasti! ;) Huomatkaa myös että tänään saadut pisteet asiakkailta (5,30) ja hyvät kommentit ("On ilo nähdä niin työlleen omistautuneet tytöt miniklubissa jotka nauttii työstään!") helpottaa elämää huomattavasti, plus että on ne lapset ihan kivojakin joskus... ;) Minidisco on hienoa sillon kun on aktiivisia lapsia, sanonkin niitä joskus allekirjoittaneen pieneksi armeijaksi... Mitä tahansa teet, ne seuraa perässä!
Huomisaamua odotellessa, meikä menee innoissaan paikalle jo puolisen tuntia aikaisemmin ja aloittaa aamun jo kello kymmeneltä - joogan parissa!!
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
#38 ¡Que calor!
Huh, tiistain jälkeen päästiin taas normaaliin elämään... Lauantaina alkoi sellainen helleaalto että huhhuh! Ihmisiä kehoitettiin ihan valtion puolesta pysyttelemään sisätiloissa, meikäläinen ja melkein kaikki paloivat oikein mukavasti, lämpötilat olivat siellä varmaa +40 asteessa eikä pilven pilveä taivaalla... Kolmantena päivänä tuuli kyllä mutta millainen tuuli... kuin saunan oven olisi avannut! Hiki valui ja kaikki oli aiiiiivan kuolleita, kotona laitettiin kaikki ovet ja räppänät kiinni että saataisiin edes hieman viileyttä (jotain hyötyä sentään tästä kellarikerroksessa asumisesta!) Kyllä jo toisena päivänä sanottiin että jos tästä selvitään niin ei kyllä sitten tulevana kesänä tarvitse huolehtia lämpötiloista - noiden neljän päivän lämpötilat kun eivät todellakaan olleet normaalit, edes elokuulle! Saharan suunnalta tuo lämpöaalto siis tuli ja siltä tosiaan tuntui, en taida sinne suuntaan ihan heti matkustaa...
Perjantaina tapahtui odotettu muutos, sain uuden kollegan miniklubiin! Ja millainen kollega tämä onkaan - heti lauantaina alkoi inventaario ja organisointi, ohjelman läpikäyminen ja uusien ideoiden pulppuaminen... Wau! Tälläistä sen olla pitää! Meillä on nyt vielä tosi kivoja muksuja, harmi vaan että useimmat lähtevät pian taas, on ollut tosi hauskaa. Show'den aikana yleensä istun muksujen kanssa lavan edessä ja parina päivänä on täytynyt pitää melkeinpä aikataulua siitä kuka saa istua mun sylissä kuinka pitkän aikaa, kun kymmenen lasta ei siihen samaan aikaan vain mahdu!
Meillä oli tiimissä hiukan aikaa yksi vahvistus lisää, hollantilainen jätkä. Voi että meillä oli hauskaa!! Niek oli mun kanssa muksujen kanssa suurimman osan aikaan, tai sitten Panchina. Kyseiseltä henkilöltä läppä lentää koko ajan - suurimman osan K18-juttuja, mutta erittäin hauskaa juttua kyllä, ei herran jumala! :D Vesi-ilmapallosota oli enemmänkin meidän kahden keskeinen sota - herra keksi vielä hakea vesiautomaatista KYLMÄÄ vettä mukiin ja heittää ne allekirjoittaneen niskaan - iiiiiiik! Ämpärin kanssa uima-altaasta vettä jne... Arvatkaa kenen vaatteet oli kuivumassa sen jälkeen ja vedettiin naamiaispuvut niskaan!
Paraatien aikana möngittiin ties missä piiloissa ja peloteltiin ihmisiä - pelottavat monsterit - paraatin aikana onnistuttiin vahingossa ihan oikeastikin pelästyttämään meidän koko respa, hups! Muut ihmiset sitten taas olivat aika hyvin juonessa mukana, pari isää esitti kovaan kuorsaten nukkuvaa että päästiin "pelästyttämään" heidät, oli todella hauskaa!
Tämä päivä meni espanjaa opetellassa, se alkaa olemaan jo pikku hiljaa parempaan suuntaan menossa! Eilen puhuin töissä englantia, espanjaa, saksaa, ja ruotsia. Arvatkaa oliko hieman pää pyörällä jossain vaiheessa?
Alla olevat kuvat meidän perjantaisesta Kids Feriasta eli lasten juhlasta, tehtiin kasvomaalauksia ja maalattiin sormiväreillä, oli tosi hauskaa! Toisessa kuvassa näette Niekin ja Nerean, uuden kollegan tekemässä kasvomaalauksia :)
Oon nyt mietiskellyt vähän jotain erikoispostauksia, saas nähdä saanko niitä aikaiseksi :) Jos jotain ehdotuksia on niin laittakaa tulemaan! :)
Perjantaina tapahtui odotettu muutos, sain uuden kollegan miniklubiin! Ja millainen kollega tämä onkaan - heti lauantaina alkoi inventaario ja organisointi, ohjelman läpikäyminen ja uusien ideoiden pulppuaminen... Wau! Tälläistä sen olla pitää! Meillä on nyt vielä tosi kivoja muksuja, harmi vaan että useimmat lähtevät pian taas, on ollut tosi hauskaa. Show'den aikana yleensä istun muksujen kanssa lavan edessä ja parina päivänä on täytynyt pitää melkeinpä aikataulua siitä kuka saa istua mun sylissä kuinka pitkän aikaa, kun kymmenen lasta ei siihen samaan aikaan vain mahdu!
Meillä oli tiimissä hiukan aikaa yksi vahvistus lisää, hollantilainen jätkä. Voi että meillä oli hauskaa!! Niek oli mun kanssa muksujen kanssa suurimman osan aikaan, tai sitten Panchina. Kyseiseltä henkilöltä läppä lentää koko ajan - suurimman osan K18-juttuja, mutta erittäin hauskaa juttua kyllä, ei herran jumala! :D Vesi-ilmapallosota oli enemmänkin meidän kahden keskeinen sota - herra keksi vielä hakea vesiautomaatista KYLMÄÄ vettä mukiin ja heittää ne allekirjoittaneen niskaan - iiiiiiik! Ämpärin kanssa uima-altaasta vettä jne... Arvatkaa kenen vaatteet oli kuivumassa sen jälkeen ja vedettiin naamiaispuvut niskaan!
Paraatien aikana möngittiin ties missä piiloissa ja peloteltiin ihmisiä - pelottavat monsterit - paraatin aikana onnistuttiin vahingossa ihan oikeastikin pelästyttämään meidän koko respa, hups! Muut ihmiset sitten taas olivat aika hyvin juonessa mukana, pari isää esitti kovaan kuorsaten nukkuvaa että päästiin "pelästyttämään" heidät, oli todella hauskaa!
Tämä päivä meni espanjaa opetellassa, se alkaa olemaan jo pikku hiljaa parempaan suuntaan menossa! Eilen puhuin töissä englantia, espanjaa, saksaa, ja ruotsia. Arvatkaa oliko hieman pää pyörällä jossain vaiheessa?
Alla olevat kuvat meidän perjantaisesta Kids Feriasta eli lasten juhlasta, tehtiin kasvomaalauksia ja maalattiin sormiväreillä, oli tosi hauskaa! Toisessa kuvassa näette Niekin ja Nerean, uuden kollegan tekemässä kasvomaalauksia :)
Oon nyt mietiskellyt vähän jotain erikoispostauksia, saas nähdä saanko niitä aikaiseksi :) Jos jotain ehdotuksia on niin laittakaa tulemaan! :)
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
#37 G vai J?
Tässä tämän päivän kuulumisia kuvina... Tarvitseeko edes sanoa mitään?
Kuvat on siis meidän bungalow - yhteisön yhteiseltä uima-allas alueelta :) Lojuttiin siellä töiden jälkeen heikot 2,5 tuntia ennen kuin toisen osapuolen piti lähteä töihin, poreamme oli kiva! Yleensä se on ollut vähän kylmä mutta nyt on mukavasti lämmennyt, mm...
Töissä oli kyllä vähän tuskallista, onneksi sentään oli vesi-ilmapalloja toisella tunnilla! Minidisco, puuuuh! Onneksi oltiin varjossa lavalla kuitenkin. Lounaan jälkeen kun lähdin piilottamaan pienessä kiireessä meidän vihjeitä merirosvopäivän aarteenmetsästystä varten tuli kyllä jo hiki! Nämä välimatkat meidän hotellissa ei mitkään ihan pienet ole ja pienimuotoista kiipeämistä joka suuntaan, kun on yläallasta ja on niin isoa kuin pientä siltaa yms (auttaako saamaan jonkinlaista kuvaa meidän hotellin mittasuhteista jos sanon että se on Espanjan toiseksi suurin ja meillä on mm. yhden kilometrin mittainen "laiska joki" joka on ihan vielä pieni osa meidän hotellia?), yrittäkääpäs rampata siellä harva se päivä! xP
Nyt ollaan sitten chillailtu vapaaillan kunniaksi, tällä viikolla ei sentään tarvitse enää kertaakaan minidiscoakaan tanssia! Siis illalla. Damn. Unohdin ihan sen aamu minidiscon... No kuitenkin! Sen puolesta tehdäänkin sitten ihan hitosti töitä mikrofonin kanssa lavalla, enkä tiedä onko se sitten kivempaa vai ei, se ei mitään maailman rentouttavampaa hommaa ole kun on kuitenkin kaksi melkoisen tuntematonta kieltä käsillä... Ääh! Noh, onpahan hyvä rikkoa omia rajojaan ja kyllä siitä pienimuotoinen adrenaalinirush tulee kun yleisö alkaa taputtamaan sen jälkeen kun olen onnistunut mongertamaan sekä espanjan että saksan kielen läpi ja muistanut ainakin suurimman osan mitä piti sanoa! Jei!
Oivoi tänään tuli kyllä töissä naurettua pomon kieli"lahjakkuudelle". Herrahan siis puhuu kuutta kieltä, ainakin jotenkin siis. Hollanti taitaakin sitten olla ainut kieli joka ihan kunnolla menee, ranskasta ei ole tietoa miten se sujuu, mutta muuten ollaan melkoisesti huomattu virheitä. Eipä siinä mitään kun tänäänkin oli ohjelmassa "merirosvo PÄIDEN teko" hattujen sijaan... Sanoinkin kollegalle että "kyllä mein nyt pian pitää sanoa pomolle että alkaa pikkuhiljaa tämä merirosvojen listiminen kyllästyttää että saadaan nää päät lapsille enkä usko et nekään tästä oikee nauttii..." :D
Tänään kuitenkin löytyi se jättipotti! Kollega kävi hakemassa meidän tilauksesta tulleet tavarat, ja olivat siellä katselleet pomon tekemää tilauslistaa... Listallehan me oltiin haluttu ilmapalloja, ja kyllä pomo sen sitten oli muistanutkin sinne laittaa. Mutta kun...
Una caGa globos
ja
Una caJa globos
tarkoittavat hieman eri asiaa. Jos kerron että caga tarkoittaa ihan oikeasti paskaa ja caja taasen pakettia, niin tajuatte varmaan mitä tarkoitan ja kumpa kirjoitusmuoto pomolla oli listassa... Saatiin me kuitenkin sitten ihan kunnon ilmapallot!
Nyt ripustamaan pyykit kuivumaan ulos, tänään olen iltavapaalla ahkerasti siivonnut ja pyykännyt (no en ole kyllä edes kovin ahkerasti mutta kuitenkin...)!
Ciao ciao!!
// PS! Noita nappuloita tässä alla saa painaa :)
tiistai 8. toukokuuta 2012
# 36 Welcome!
Onko edes hienompaa tervetuliaskorttia nähty? Tämä oli odottamassa päivällä kun tulin töistä mun sängyllä, ihana yllätys! Vaikkakin tiesin tälläisen olemassa jo olevan (ja sinne miniklubille unohtuneen) niin oli vielä hienompi kuin osasin odottaa! Eikö olekin hiukan söpö!!
Tätä oli mun huonekaveri sitten väsännyt töissä (ahkerastihan me töitä aina tehdään siis...) ja lopputulos on kyllä ihan mahtava! Miten olikaan keksinyt vielä tuon Hello Kittyn tonne laittaa? Hello Kitty <3
Viikko on alkanut hiljaisissa merkeissä, illat olleet vähän vauhdikkaampia, tänään tein juonnot ennen minidiscoa, jälkeen minidiscon sekä esittelyn show'lle sekä sen jälkeen, kaikki tietysti vielä kolmella kielellä! Ne sentään alkavat jo hieman sujua, vaikkakin tänään tuli pienoinen blackout... Hmm mikä se isot aploodit olikaan espanjaksi? No sitä en sitten muistanut mutta eipä se mitään (vastaus on un fuerta aplauso, kyllä sen sitten jälkeenpäin muistin!!).
Australian reissusta puhellaan edelleenkin melko vakavaan sävyyn, kyllä sinne nyt taidetaan ensi talveksi lähteä!! :)
Tätä oli mun huonekaveri sitten väsännyt töissä (ahkerastihan me töitä aina tehdään siis...) ja lopputulos on kyllä ihan mahtava! Miten olikaan keksinyt vielä tuon Hello Kittyn tonne laittaa? Hello Kitty <3
Viikko on alkanut hiljaisissa merkeissä, illat olleet vähän vauhdikkaampia, tänään tein juonnot ennen minidiscoa, jälkeen minidiscon sekä esittelyn show'lle sekä sen jälkeen, kaikki tietysti vielä kolmella kielellä! Ne sentään alkavat jo hieman sujua, vaikkakin tänään tuli pienoinen blackout... Hmm mikä se isot aploodit olikaan espanjaksi? No sitä en sitten muistanut mutta eipä se mitään (vastaus on un fuerta aplauso, kyllä sen sitten jälkeenpäin muistin!!).
Australian reissusta puhellaan edelleenkin melko vakavaan sävyyn, kyllä sinne nyt taidetaan ensi talveksi lähteä!! :)
maanantai 7. toukokuuta 2012
#35 Pohdiskeluja
Tämä postaus tuleekin taas Espanjasta käsin. Laitetaan tänne nyt loput kuvat mun lomailusta, hepsukuvia nämä loput sitten ovatkin jo.
Tiistaina kävin pitämässä ratsituntia kun vapusta oltiin selvitty :) Sitä ennen olin hiukan aikaa kyyläämässä estekisoja.
Perjantaina käväisin hieman loppuverkoissa ystävän ponskun selässä (joka oli hieman innoissaan estehyppelyjen jälkeen! ;) ) Ja tietysti vaihdettiin kuulumiset! :)
Lauantaina käväisin maailman parhaalla yksäritallilla kääntymässä, irtojuoksutettiin kaverin hepsua ensin hieman (meikä paparazzina) ja sen jälkeen selkään. Eipä me kauaa menty (kunto loppui kummaltakin kesken... :D) mutta mukavaa oli! Kiva hepsu :)
Tähän väliin mahtuu kolmannella tallilla käynti, ja siitäkin luulin saaneeni kuvamateriaalia. Kun ajattelin katsoa kuvia tallissa sisällä laitoin kameran päälle ja ensimmäisenä luin tekstin "ei muistikorttia" HITTO! Sinne tietokoneeseen se olikin jäänyt kun olin viime kerralla siirtänyt kuvat koneelle...
Plus sitten tietysti kahvittelut plus pakolliset Hesemätötkin tuli syötyä viikon aikana! Lauantaina pidettiin siskon kanssa vielä leffailtaa kotona, perjantaina oltiin vielä vähän partyparty ;)
Kahden aikaan lähdettiin taas ajamaan kohti Helsinkiä. Meikä nukkui takapenkillä kuin pieni possu viltin ja peiton kanssa ja heräili siinä Helsingin kohdalla ( kolmisen tuntia siis unen mailla... ). Helsingissä mukavasti koneeseen (aika hyvin tähän lentokentillä menoon on totuttu, kaikki sujuu moitteettomasti, 6 eri kertaa lentokentillä ja kaikki portit löytyi heti kun vaan halusin!), siellä en sitten pystynyt nukkumaan, mutta hyvän kirjan kanssa oli kiva mennä.
Amsterdamissa meikäläinen vietti uuvuttavat viisi tuntia. Huhhuh kyllä siinä hermot meinas mennä. Sain vielä säikäytettyä itseni melkein hengiltä kun olin pakkailemassa (olin Internet -nurkkauksessa) että lähtisin portille kohti, ja katson lippua - aika 13.00 pomppaa silmille. Meikä katsoo kelloa - 13.00. PANIIKKIAPUAPUAMITÄTÄÄTARKOITTAA!! Kyllä semmonen paniikki oli että sydänkohtaus ei ollut kaukana - ihan varmana se lento oli ollut 13.40!!! Mutta pienen tutkailun jälkeen huomaan pienen kellonajan oikeassa alakulmassa... 13.40 ja pieni teksti alla: departure time. Iso teksti ylhäällä oli taasen boarding time huuuuuh! Koneessa sitten taas unen maille melkein heti kun istuin paikalleni - olin lahjakkaasti nukahtanut kun rullailtiin lentokentällä ja heräsin kun oltiin jo oltu ainakin kymmenisen minuuttia ilmassa, kuka heräillä nyt pysyiskään kun kone nousee ilmaan?
Madridissa sama rumba, tällä kertaa vain neljän tunnin odotus. Kyllä siinäkin meinasi hieman hermot mennä, sain sentään yhden kivan puhelun tehtyä Teneriffan suuntaan missä ex- huonekaveri nykyään asuu, sitä tyttöä on kyllä ikävä! :/ Lentokoneeseen päästiin vasta siihen aikaan kun sen piti jo lähteä, jolloin kuulutettiinkin että ollaan hieman myöhässä kun edellinen lento oli myöhässä. Sen jälkeen oli jotain hiton teknisiä vaikeuksia ja kun ne oli korjattu niin tietysti kiitorataa piti odottaa - lähdettiin siis vain tunti myöhässä! Tietysti sen vielä piti olla tämä lento, Helsingistä tai Amsterdamista lähtevät lennot olisivat voineet olla vaikka pari tuntia myöhässä eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa mutta noh, aina ei voi voittaa. Nukuin kuitenkin melkein koko lennon...
Lentokentällä oltiinkin jo melkein kiljuen vastassa, oltiin kuulemma hotellilla tehty oikein jonkinlainen tervetuliaistoivotus kartongille, mutta sinne se sitten oli myös jäänytkin - ja niin jäi tänäänkin, ehkä huomenna näen sen sitten! Tervetuliasjoukko suuntasi siitä syömään - meikä jätti väliin kun olin Amsterdamissa jo hyökännyt Subway'lle eikä flunssaisena oikein olo ollut kauhean hyvä - tai en ainakaan maistanut yhtään mitään. Oli muuten aivan järkyttävän kokoiset annokset siellä - meitä oli viisi syömässä (plus minä) ja leipä oli niin iso, että siitä jäi vielä 1/4. Oli tämän paikan erikoisuus, nämä isot annokset, seinillä oli kuvia niin jätti hampurilaisista kuin hot dogeista, wau!
Kotona olinkin sitten jossain yhden maissa (huom. plus 2h Suomeen verrattuna) ja siinä sitten purin matkalaukun yms, nukkumaan pääsin varmaan jossai puoli kahdelta? Onneksi täällä työpäivä alkaa kuitenkin sen verran myöhään että ei niin haitannut, sai kuitenkin ihan hyvät yöunet nukuttua!
Eilinen oli kuitenkin melkoisen hämmentävä päivä - miten voi samaan aikaan olla surullinen kun lähtee kotoa mutta samaan aikaan onnellinen että pääsee kotiin? Samankaltainen onnentunne iski kumpanakin kertana kun lentokone kaartoi laskeutumaan, oli kohteena sitten Helsinki tai Gran Canaria, sama odotuksen tunne lentokentillä - haluan kotiin! Kotiin päästessä (oli se sitten kumpi tahansa) täydellinen rentoutumisen tunne iski - kaikki on hyvin, kotona ollaan!
Mutta kyllä tämä koti on nyt ajankohtaisempi - Suomi on ihana ja siellä on niin kivoja ihmisiä että olla ja voi mutta yksi päivä töissä ja tässä tämän kodin parhaan kaverin kanssa datatessa, välillä jotain jutustellessa, täydellinen rentoutuminen olohuoneessa sohvilla lojuessa, kertoi kaiken minkä halusin tietää. Täydellistä elämä täällä ei ole, ei todellakaan, mutta tarpeeksi.
Seuraavaa pysäkkiä ollaan kuitenkin jo suunnittelemassa - down under olisi hieno kokoa. Ensi talveksi on pakko paikkaa kyllä vaihtaa, jos vaikka sinne Ausseihin / Uuteen - Seelantiin päätyisi kera maailman parhaan ruotsalaistytön, olisi hieman mahtavaa (ja ehkä vielä hieman enemmänkin...)!
Hotelliin on taas tehty niin tyhmiä uusia säännöksiä, Lopesan -hotelliketju on aivan mahtava! ...NOT! Nyt ei sitten enää saada illallakaan olla hiukset auki, ei kirkkaita kynsilakkoja, pienet korvakorut iltaisin... Huoh! Kaipa näitä säännöksiä vielä puolen vuotta kestää. Ei ainakaan ole hankala sitten miettiä mitkä korvikset laittaa tai miten hiukset laittaa... Mutta kuitenkin!
Perjantaina käväisin hieman loppuverkoissa ystävän ponskun selässä (joka oli hieman innoissaan estehyppelyjen jälkeen! ;) ) Ja tietysti vaihdettiin kuulumiset! :)
Lauantaina käväisin maailman parhaalla yksäritallilla kääntymässä, irtojuoksutettiin kaverin hepsua ensin hieman (meikä paparazzina) ja sen jälkeen selkään. Eipä me kauaa menty (kunto loppui kummaltakin kesken... :D) mutta mukavaa oli! Kiva hepsu :)
Tähän väliin mahtuu kolmannella tallilla käynti, ja siitäkin luulin saaneeni kuvamateriaalia. Kun ajattelin katsoa kuvia tallissa sisällä laitoin kameran päälle ja ensimmäisenä luin tekstin "ei muistikorttia" HITTO! Sinne tietokoneeseen se olikin jäänyt kun olin viime kerralla siirtänyt kuvat koneelle...
Plus sitten tietysti kahvittelut plus pakolliset Hesemätötkin tuli syötyä viikon aikana! Lauantaina pidettiin siskon kanssa vielä leffailtaa kotona, perjantaina oltiin vielä vähän partyparty ;)
Kahden aikaan lähdettiin taas ajamaan kohti Helsinkiä. Meikä nukkui takapenkillä kuin pieni possu viltin ja peiton kanssa ja heräili siinä Helsingin kohdalla ( kolmisen tuntia siis unen mailla... ). Helsingissä mukavasti koneeseen (aika hyvin tähän lentokentillä menoon on totuttu, kaikki sujuu moitteettomasti, 6 eri kertaa lentokentillä ja kaikki portit löytyi heti kun vaan halusin!), siellä en sitten pystynyt nukkumaan, mutta hyvän kirjan kanssa oli kiva mennä.
Amsterdamissa meikäläinen vietti uuvuttavat viisi tuntia. Huhhuh kyllä siinä hermot meinas mennä. Sain vielä säikäytettyä itseni melkein hengiltä kun olin pakkailemassa (olin Internet -nurkkauksessa) että lähtisin portille kohti, ja katson lippua - aika 13.00 pomppaa silmille. Meikä katsoo kelloa - 13.00. PANIIKKIAPUAPUAMITÄTÄÄTARKOITTAA!! Kyllä semmonen paniikki oli että sydänkohtaus ei ollut kaukana - ihan varmana se lento oli ollut 13.40!!! Mutta pienen tutkailun jälkeen huomaan pienen kellonajan oikeassa alakulmassa... 13.40 ja pieni teksti alla: departure time. Iso teksti ylhäällä oli taasen boarding time huuuuuh! Koneessa sitten taas unen maille melkein heti kun istuin paikalleni - olin lahjakkaasti nukahtanut kun rullailtiin lentokentällä ja heräsin kun oltiin jo oltu ainakin kymmenisen minuuttia ilmassa, kuka heräillä nyt pysyiskään kun kone nousee ilmaan?
Madridissa sama rumba, tällä kertaa vain neljän tunnin odotus. Kyllä siinäkin meinasi hieman hermot mennä, sain sentään yhden kivan puhelun tehtyä Teneriffan suuntaan missä ex- huonekaveri nykyään asuu, sitä tyttöä on kyllä ikävä! :/ Lentokoneeseen päästiin vasta siihen aikaan kun sen piti jo lähteä, jolloin kuulutettiinkin että ollaan hieman myöhässä kun edellinen lento oli myöhässä. Sen jälkeen oli jotain hiton teknisiä vaikeuksia ja kun ne oli korjattu niin tietysti kiitorataa piti odottaa - lähdettiin siis vain tunti myöhässä! Tietysti sen vielä piti olla tämä lento, Helsingistä tai Amsterdamista lähtevät lennot olisivat voineet olla vaikka pari tuntia myöhässä eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa mutta noh, aina ei voi voittaa. Nukuin kuitenkin melkein koko lennon...
Lentokentällä oltiinkin jo melkein kiljuen vastassa, oltiin kuulemma hotellilla tehty oikein jonkinlainen tervetuliaistoivotus kartongille, mutta sinne se sitten oli myös jäänytkin - ja niin jäi tänäänkin, ehkä huomenna näen sen sitten! Tervetuliasjoukko suuntasi siitä syömään - meikä jätti väliin kun olin Amsterdamissa jo hyökännyt Subway'lle eikä flunssaisena oikein olo ollut kauhean hyvä - tai en ainakaan maistanut yhtään mitään. Oli muuten aivan järkyttävän kokoiset annokset siellä - meitä oli viisi syömässä (plus minä) ja leipä oli niin iso, että siitä jäi vielä 1/4. Oli tämän paikan erikoisuus, nämä isot annokset, seinillä oli kuvia niin jätti hampurilaisista kuin hot dogeista, wau!
Kotona olinkin sitten jossain yhden maissa (huom. plus 2h Suomeen verrattuna) ja siinä sitten purin matkalaukun yms, nukkumaan pääsin varmaan jossai puoli kahdelta? Onneksi täällä työpäivä alkaa kuitenkin sen verran myöhään että ei niin haitannut, sai kuitenkin ihan hyvät yöunet nukuttua!
Eilinen oli kuitenkin melkoisen hämmentävä päivä - miten voi samaan aikaan olla surullinen kun lähtee kotoa mutta samaan aikaan onnellinen että pääsee kotiin? Samankaltainen onnentunne iski kumpanakin kertana kun lentokone kaartoi laskeutumaan, oli kohteena sitten Helsinki tai Gran Canaria, sama odotuksen tunne lentokentillä - haluan kotiin! Kotiin päästessä (oli se sitten kumpi tahansa) täydellinen rentoutumisen tunne iski - kaikki on hyvin, kotona ollaan!
Mutta kyllä tämä koti on nyt ajankohtaisempi - Suomi on ihana ja siellä on niin kivoja ihmisiä että olla ja voi mutta yksi päivä töissä ja tässä tämän kodin parhaan kaverin kanssa datatessa, välillä jotain jutustellessa, täydellinen rentoutuminen olohuoneessa sohvilla lojuessa, kertoi kaiken minkä halusin tietää. Täydellistä elämä täällä ei ole, ei todellakaan, mutta tarpeeksi.
Seuraavaa pysäkkiä ollaan kuitenkin jo suunnittelemassa - down under olisi hieno kokoa. Ensi talveksi on pakko paikkaa kyllä vaihtaa, jos vaikka sinne Ausseihin / Uuteen - Seelantiin päätyisi kera maailman parhaan ruotsalaistytön, olisi hieman mahtavaa (ja ehkä vielä hieman enemmänkin...)!
Hotelliin on taas tehty niin tyhmiä uusia säännöksiä, Lopesan -hotelliketju on aivan mahtava! ...NOT! Nyt ei sitten enää saada illallakaan olla hiukset auki, ei kirkkaita kynsilakkoja, pienet korvakorut iltaisin... Huoh! Kaipa näitä säännöksiä vielä puolen vuotta kestää. Ei ainakaan ole hankala sitten miettiä mitkä korvikset laittaa tai miten hiukset laittaa... Mutta kuitenkin!
torstai 3. toukokuuta 2012
#34 Finlandia!
Enpäs olekaan edes varmaan tänne paljoa lomasta kirjoitellut. Mahdollisuus tuli siis aivan puskien takaa, kuukausi sitten pomo yllätti aivan täysin sanomalla "okey and now we need to start checking when you are going to have your holidays!". Meikäläisen ilme oli vähintäänkin naurun arvoinen, anteeksi mitä sanoit? Lomalle ajattelin pääseväni ehkä siinä... lokakuussa, eikä todellakaan toukokuussa! Viikon kuitenkin sain ja vappuviikolle se sitten pamahtikin, kaikista parhaimpaan aikaan näin suomalaisen kannalta :)
Matka alkoi meiltä kotoa (Espanjasta) Las Palmasin lentokentälle. Siellä nukuinkin sitten parisen tuntia ennen check-in'iä, jossa luovutin sitten matkalaukkuni pitkän matkan ajaksi - hieman takaraivossa kyllä kolkutti että saavutaanko me Helsinkiin samaan aikaan, toivon mukaan! Vaihtoja kun oli ihan mukavasti ja lentokoneista nyt ei oikein koskaan tiedä... Nimimerkillä laukkuja viikon odottanut, reissasivat vähän pitkin Eurooppaa...
Lentokentällä oli ihan jäätävän kylmä, ja kivasti veti myös, joten arvatkaas vaan kuka on nyt yskässä ja pääsärkee. Buranaa nassuun niin hyvä on! Enää en kyllä kuumaa kahvia yskänlääkkeeksi juo, haluan myös nukkua yöni kiitos... Onneksi on kuitenkin sentään näin lievä mutta ärsyttää silti.
Seuraava pysäkki oli Madrid. Lento meni melkeinpä nukkuessa, lämpimän peiton alla sentään mutta eipähän näköjään paljoa auttanut, pöh! Madridin lentokentällä oli hieman aikaa, katselin siinä sitten leffaa tietokoneelta paremman tekemisen puutteessa.
Madridista lento oli Amsterdamiin, ja Amsterdamissa meinasin kuolla tylsyyteen. Sompailin ympäri lentokenttää ja ostin sitten netin itselleni pariksi tunniksi niin helpotti, vaihtoaika kun oli jotain viisi tuntia... Huoh! Noh sainpahan ainakin tuon edellisen postauksen postattua :)
Vihdoin, vihdoin Amsterdamista koitti lento Helsinkiin! Olikin muuten oikein mukava lento, vaikkakin tuntui että saatiin oikein häpeäpaikat... Ensin olin ihan varma että lipussani lukee väärä numero tai jotain kun kävelin ja kävelin ja kävelin pitkin lentokoneen käytävää lapussani numero 30C, ja käytävä uhkasi jo loppua! 30 rivi olikin sitten tämä aivan viimeinen rivi, jossa ei tietystikään penkin selkänojaa tai mitään saanut säädeltyä edes yms...
Sain kuitenkin oikein mukavat vierustoverit! Oli aika sekalainen seurakunta, minä, menossa lomailemaan Suomeen Espanjasta, vieressäni oleva tyttö oli tulossa Australiasta kolmen kuukauden jälkeen takaisin Suomeen ja ikkunapaikalla oleva jätkä oli ollut Haagissa melko kosteissa tunnelmissa... Oli melkoisen hauskaa siinä, kaikilla ihan huutava nälkä, heiteltiin siinä vitsejä ja pohdittiin Suomea ja ulkomaita... Oli oikein mukavaa porukkaa! Harmi ettei tullut tajunneeksi kysyä nimeä että olisi voinut lisätä Facebookiin :/
Helsingissä meikäläistä oltiin vastassa Suomen lipun kanssa, voi että! :)
Maanantaina sen jälkeen kun heräsin (kröhöm puoli 2, mut hei, kahden tunnin aikaeron vuoksi sisäinen kello oli vielä puoli 12!) purin laukkuni, jaoin tuliaiset perheelle ja ah paras kohta päivästä - söin suomalaista kotiruokaa! Olihan se vain kanaa ja riisiä mutta maistui niiiiiiiiin hyvältä!!! Sen jälkeen lähdin ajelemaan ympäriinsä (herran jumala kun aluksi oli outoa, mutta kyllä siinä jalat sitten ihan automaattisesti menivät oikeille polkimille - 100km/h tuntui kuitenkin ihan samalta kuin ekaa kertaa yksin inssin jälkeen - huiiiiii!), ja maisemat olivat iha käsittämättömiä - nytkin kun katson ulos, on ihan outo olo.
Maanantai-iltana lähdettiin juhlimaan vappua ja sen jälkeen aika onkin mennyt kavereita treffaillessa. Tähän väliin laitan nyt kuvat miten viikko on mennyt!
Fiilikset ovat olleet kyllä vähän ristiriitaiset - tuntuu siltä kuin olisi kaksi aivan erilaista elämää, sama henkilö, mutta kaksi maailmaa. Kummatkin tuntuvat kodilta, kummissakin on rakkaita ihmisiä, paikkoja...
Suomessa elämä pyöri melkeinpä hevosten ympärillä, eikä siinä mitään, se ei ole koskaan haitannut. Välimatkat ovat niin pitkiä että joka paikkaan tarvitaan auto, ihmisiä ei näe niin usein kuin tahtoisi. Elämä ei ole aivan niin simppeliä kuin ehkä haluaisi. Sää alkaa kuitenkin jo suosimaan - muistan ainakin viimeiset viisi vuotta kun joka vuosi olen ollut innoissani tämän sään takia - ihanat ratsastuskelit! Ratsastuskerrat ovat yleensä menneetkin maastoiluksi ja niistä hetkistä on edelleenkin ihania muistoja, voi että!
Espanjassa elämä on sitten taas aktiivisempaa, sosiaalisempaa, samaan aikaan rennompaa, kaikki sujuu melkeinpä omalla painollaan (paitsi töissä, mutta hei, vähän eri asia!), välimatkat ovat lyhyitä, niitä on helppo kulkea. Maisemat ovat kylläkin asfalttiviidakkoa palmujen kanssa, missä on ruoho? :/ Säät suosivat, vaikkakin joskus viileämpi keli on kylläkin erittäin toivottua! Hevosista siellä ei ole tietoakaan, suurin osa ihmisistä ei tästä osasta mun menneisyyttä edes kunnolla tiedä, usein kun siitä puhuminen johtaa kipeisiin kysymyksiin kuten miksi sitten lopetit? johon vielä en kykene vastaamaan rehellisesti kunnolla...
Suomessa en pysty kuvittelemaan kunnolla elämää Espanjassa, Espanjassa en pysty kuvittelemaan kunnolla elämää Suomessa - kaksi melkeinpä vastakohtaa. Espanjassa olen kuitenkin niin onnellinen kuin vain haluan, Suomessakin olisin, mutta työpaikka on se mikä täältä uupuu, ja kesäkausi onkin ainut jonka siellä melkeinpä haluaisin viettää. Oma tila ja oma rauha omassa kämpässä on myös ihana juttu...
Mutta nyt, Suomi on maailman paras maa! Ainakin tän viikon ajan. Kukapa ei lomaillessaan ajattelisi niin? :)
Matka alkoi meiltä kotoa (Espanjasta) Las Palmasin lentokentälle. Siellä nukuinkin sitten parisen tuntia ennen check-in'iä, jossa luovutin sitten matkalaukkuni pitkän matkan ajaksi - hieman takaraivossa kyllä kolkutti että saavutaanko me Helsinkiin samaan aikaan, toivon mukaan! Vaihtoja kun oli ihan mukavasti ja lentokoneista nyt ei oikein koskaan tiedä... Nimimerkillä laukkuja viikon odottanut, reissasivat vähän pitkin Eurooppaa...
Lentokentällä oli ihan jäätävän kylmä, ja kivasti veti myös, joten arvatkaas vaan kuka on nyt yskässä ja pääsärkee. Buranaa nassuun niin hyvä on! Enää en kyllä kuumaa kahvia yskänlääkkeeksi juo, haluan myös nukkua yöni kiitos... Onneksi on kuitenkin sentään näin lievä mutta ärsyttää silti.
Seuraava pysäkki oli Madrid. Lento meni melkeinpä nukkuessa, lämpimän peiton alla sentään mutta eipähän näköjään paljoa auttanut, pöh! Madridin lentokentällä oli hieman aikaa, katselin siinä sitten leffaa tietokoneelta paremman tekemisen puutteessa.
Madridista lento oli Amsterdamiin, ja Amsterdamissa meinasin kuolla tylsyyteen. Sompailin ympäri lentokenttää ja ostin sitten netin itselleni pariksi tunniksi niin helpotti, vaihtoaika kun oli jotain viisi tuntia... Huoh! Noh sainpahan ainakin tuon edellisen postauksen postattua :)
Vihdoin, vihdoin Amsterdamista koitti lento Helsinkiin! Olikin muuten oikein mukava lento, vaikkakin tuntui että saatiin oikein häpeäpaikat... Ensin olin ihan varma että lipussani lukee väärä numero tai jotain kun kävelin ja kävelin ja kävelin pitkin lentokoneen käytävää lapussani numero 30C, ja käytävä uhkasi jo loppua! 30 rivi olikin sitten tämä aivan viimeinen rivi, jossa ei tietystikään penkin selkänojaa tai mitään saanut säädeltyä edes yms...
Sain kuitenkin oikein mukavat vierustoverit! Oli aika sekalainen seurakunta, minä, menossa lomailemaan Suomeen Espanjasta, vieressäni oleva tyttö oli tulossa Australiasta kolmen kuukauden jälkeen takaisin Suomeen ja ikkunapaikalla oleva jätkä oli ollut Haagissa melko kosteissa tunnelmissa... Oli melkoisen hauskaa siinä, kaikilla ihan huutava nälkä, heiteltiin siinä vitsejä ja pohdittiin Suomea ja ulkomaita... Oli oikein mukavaa porukkaa! Harmi ettei tullut tajunneeksi kysyä nimeä että olisi voinut lisätä Facebookiin :/
Helsingissä meikäläistä oltiin vastassa Suomen lipun kanssa, voi että! :)
Maanantaina sen jälkeen kun heräsin (kröhöm puoli 2, mut hei, kahden tunnin aikaeron vuoksi sisäinen kello oli vielä puoli 12!) purin laukkuni, jaoin tuliaiset perheelle ja ah paras kohta päivästä - söin suomalaista kotiruokaa! Olihan se vain kanaa ja riisiä mutta maistui niiiiiiiiin hyvältä!!! Sen jälkeen lähdin ajelemaan ympäriinsä (herran jumala kun aluksi oli outoa, mutta kyllä siinä jalat sitten ihan automaattisesti menivät oikeille polkimille - 100km/h tuntui kuitenkin ihan samalta kuin ekaa kertaa yksin inssin jälkeen - huiiiiii!), ja maisemat olivat iha käsittämättömiä - nytkin kun katson ulos, on ihan outo olo.
Maanantai-iltana lähdettiin juhlimaan vappua ja sen jälkeen aika onkin mennyt kavereita treffaillessa. Tähän väliin laitan nyt kuvat miten viikko on mennyt!
Fiilikset ovat olleet kyllä vähän ristiriitaiset - tuntuu siltä kuin olisi kaksi aivan erilaista elämää, sama henkilö, mutta kaksi maailmaa. Kummatkin tuntuvat kodilta, kummissakin on rakkaita ihmisiä, paikkoja...
Suomessa elämä pyöri melkeinpä hevosten ympärillä, eikä siinä mitään, se ei ole koskaan haitannut. Välimatkat ovat niin pitkiä että joka paikkaan tarvitaan auto, ihmisiä ei näe niin usein kuin tahtoisi. Elämä ei ole aivan niin simppeliä kuin ehkä haluaisi. Sää alkaa kuitenkin jo suosimaan - muistan ainakin viimeiset viisi vuotta kun joka vuosi olen ollut innoissani tämän sään takia - ihanat ratsastuskelit! Ratsastuskerrat ovat yleensä menneetkin maastoiluksi ja niistä hetkistä on edelleenkin ihania muistoja, voi että!
Espanjassa elämä on sitten taas aktiivisempaa, sosiaalisempaa, samaan aikaan rennompaa, kaikki sujuu melkeinpä omalla painollaan (paitsi töissä, mutta hei, vähän eri asia!), välimatkat ovat lyhyitä, niitä on helppo kulkea. Maisemat ovat kylläkin asfalttiviidakkoa palmujen kanssa, missä on ruoho? :/ Säät suosivat, vaikkakin joskus viileämpi keli on kylläkin erittäin toivottua! Hevosista siellä ei ole tietoakaan, suurin osa ihmisistä ei tästä osasta mun menneisyyttä edes kunnolla tiedä, usein kun siitä puhuminen johtaa kipeisiin kysymyksiin kuten miksi sitten lopetit? johon vielä en kykene vastaamaan rehellisesti kunnolla...
Suomessa en pysty kuvittelemaan kunnolla elämää Espanjassa, Espanjassa en pysty kuvittelemaan kunnolla elämää Suomessa - kaksi melkeinpä vastakohtaa. Espanjassa olen kuitenkin niin onnellinen kuin vain haluan, Suomessakin olisin, mutta työpaikka on se mikä täältä uupuu, ja kesäkausi onkin ainut jonka siellä melkeinpä haluaisin viettää. Oma tila ja oma rauha omassa kämpässä on myös ihana juttu...
Mutta nyt, Suomi on maailman paras maa! Ainakin tän viikon ajan. Kukapa ei lomaillessaan ajattelisi niin? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)