#4 Irtisanoutuminen ja sähköistä tunnelmaa

Tänään sitten painelin palkanlaskijan puheille. Alun tervehdysten jälkeen painuin suoraan asiaan, eli mites sen mun sopimuksen laita? Eikös se loppunut tämän vuoden lopulla? 


Mutta ei. Ei kuulemma loppunut. PANIC!PANIC!PANIC! ja miten niin ei? Helmikuun lopussa näyttäisi olevan tämän sopimuksen loppumisaika. Ja tämän jälkeen iskivät niinkin fiksut ajatukset kuin:
"Ägjgaigaiwöanföö siis mitä? Ja sopimuksen irtisanomisaika oli... 2 viikkoa? Ei kai se vaan kuukausi voi olla! Eikä! Mun pitäis olla kuukauden päästä jo Espanjassa! Aaaaaaa...."


Itse paniikki kesti ehkä sen kymmenen sekuntia (jossa pystyy ajattelemaan yllättävän paljon JA nopeasti!), jonka jälkeinen lause sai minut rauhoittumaan: "Mutta jos tilanne sellainen on niin et ole ensimmäinen etkä varmasti viimeinen joka sopimuksen katkaisee kesken kauden." 


PUUH!


Eli kaikki olikin siis ok. Irtisanomisaikaa ei loppujen lopuksi tarvitakaan (kuten sillon alunperinkin muistelin, vilkas mielikuvitukseni taisi vaan hieman suurennella tuota kauhuskenaariota...) ja saan jo 30. päivä tulevaan palkkaani myös kertyneet kesälomalisät yms. Eli uutena vuotena tilille tupsahtaa mukava summa! (Joka sieltä kuluu myös yhtä mukavasti, varmasti...) 


Kävin siitä sitten vielä ihan pomolle ilmoittamassa. Kuten varmaan kuvittelisitte, keskustelu olisi aika yksipuolista (siis minä äänessä) mutta eipä näin...


Minä: Niin tästä mun sopimuksesta kävin juttelemassa palkanlaskijan kanssa. Kun tarvis se lopettaa tässä vuodenvaihteessa, kun oon tammikuussa lähdössä tämmöseen koulutukseen ja...
Pomo: Niin jaa kouluun! No juu etpä sinä ole ensimmäinen etkä varmasti viimeinen joka sitä kysyy etkä varmasti ole ensimmäinen etkä todellakaan viimeinen jotka meidän täytyy päästää! Kyllä meillä on ollut tälläisiä ennenkin ja mitäpäs me ollaan tässä heitä pidättelemässä! Kyllä jos kouluun tarvitsee lähteä ja ihan eri aikoihinhan nämä koulut tuuppaavat alkaa niin pakkohan sitä on lähteä. Mitäpä me tässä kieltämään, mitäs hyötyä siitä meille oikeen olisi? Blablablablablaaaa.....


Enpäs kerennyt saamaan edes suunvuoroa että enhän minä oikeastaan mihinkään kouluun kyllä ole edes menossa, kuukauden kestävään koulutukseen ehkä mutta töihin tässä tähdätään... Toivon mukaan eivät juttele tästä palkanlaskijan kanssa kun toinen tietää vain että olisin lähdössä Espanjaan ja toinen kuvittelee minun menevän kouluun... Mitäs se Tanja on täällä oikein lörpötellyt? Ups.

Mutta tämä ongelma olikin sitten helposti ratkaistavissa, sentään! En edes kuvitellut siitä tulevan mitään ongelmaa mutta kerkesinpähän jo hieman pelästymään... Missä vaiheessa sitä olisin näitä lupia yms kerennyt juoksemaan pitkin maakuntaa jos olisin ollut koko päivät töissä? 


Tänään tuli sitten paniikissa varattua myös hammaslääkäri (jonka sain vain kahta päivää ennen suunniteltua lähtöpäivää, ei parane olla reikiä!) ja tukipohjallisia pääsen teettämään jo 9. päivä, ja niiden pitäisi olla valmiit jo ennen matkaa. Huh, sillä tämä pihtipolvi tarvitsee ne! 


Sähköinen tunnelma ei itse asiassa liity melkeinpä tähän matkailuteemaan melkein ollenkaan. Sen kanssa oli kyllä kuitenkin myös hieman mutkia matkassa, sillä minulle oli periaatteessa varattu 10 fysioterapia kertaa. Ja tänään oli vasta toinen, ehdinkö käymään kaikki? Mutta koska ongelmani on diagnosoitu ja siihen on keinot jo keksitty, pääsenkin todennäköisesti vain viidellä kerralla. Mikä on todellakin helpotus, tiedättekö kuinka paljon yksityiset maksavat? LIIKAA! Mutta kun pakko on. 


Tänään sain kuitenkin sen verran sähköä polveen että oih, sormenpäät kihelmöi vielä autossa kotiin ajaessa! On se kone sitten jännä. Mutta polvi tykkää.


Noniin, kaipa tästä täytyy lähteä joululahjoja paketoimaan :)