Perjantaina käväisin hieman loppuverkoissa ystävän ponskun selässä (joka oli hieman innoissaan estehyppelyjen jälkeen! ;) ) Ja tietysti vaihdettiin kuulumiset! :)
Lauantaina käväisin maailman parhaalla yksäritallilla kääntymässä, irtojuoksutettiin kaverin hepsua ensin hieman (meikä paparazzina) ja sen jälkeen selkään. Eipä me kauaa menty (kunto loppui kummaltakin kesken... :D) mutta mukavaa oli! Kiva hepsu :)
Tähän väliin mahtuu kolmannella tallilla käynti, ja siitäkin luulin saaneeni kuvamateriaalia. Kun ajattelin katsoa kuvia tallissa sisällä laitoin kameran päälle ja ensimmäisenä luin tekstin "ei muistikorttia" HITTO! Sinne tietokoneeseen se olikin jäänyt kun olin viime kerralla siirtänyt kuvat koneelle...
Plus sitten tietysti kahvittelut plus pakolliset Hesemätötkin tuli syötyä viikon aikana! Lauantaina pidettiin siskon kanssa vielä leffailtaa kotona, perjantaina oltiin vielä vähän partyparty ;)
Kahden aikaan lähdettiin taas ajamaan kohti Helsinkiä. Meikä nukkui takapenkillä kuin pieni possu viltin ja peiton kanssa ja heräili siinä Helsingin kohdalla ( kolmisen tuntia siis unen mailla... ). Helsingissä mukavasti koneeseen (aika hyvin tähän lentokentillä menoon on totuttu, kaikki sujuu moitteettomasti, 6 eri kertaa lentokentillä ja kaikki portit löytyi heti kun vaan halusin!), siellä en sitten pystynyt nukkumaan, mutta hyvän kirjan kanssa oli kiva mennä.
Amsterdamissa meikäläinen vietti uuvuttavat viisi tuntia. Huhhuh kyllä siinä hermot meinas mennä. Sain vielä säikäytettyä itseni melkein hengiltä kun olin pakkailemassa (olin Internet -nurkkauksessa) että lähtisin portille kohti, ja katson lippua - aika 13.00 pomppaa silmille. Meikä katsoo kelloa - 13.00. PANIIKKIAPUAPUAMITÄTÄÄTARKOITTAA!! Kyllä semmonen paniikki oli että sydänkohtaus ei ollut kaukana - ihan varmana se lento oli ollut 13.40!!! Mutta pienen tutkailun jälkeen huomaan pienen kellonajan oikeassa alakulmassa... 13.40 ja pieni teksti alla: departure time. Iso teksti ylhäällä oli taasen boarding time huuuuuh! Koneessa sitten taas unen maille melkein heti kun istuin paikalleni - olin lahjakkaasti nukahtanut kun rullailtiin lentokentällä ja heräsin kun oltiin jo oltu ainakin kymmenisen minuuttia ilmassa, kuka heräillä nyt pysyiskään kun kone nousee ilmaan?
Madridissa sama rumba, tällä kertaa vain neljän tunnin odotus. Kyllä siinäkin meinasi hieman hermot mennä, sain sentään yhden kivan puhelun tehtyä Teneriffan suuntaan missä ex- huonekaveri nykyään asuu, sitä tyttöä on kyllä ikävä! :/ Lentokoneeseen päästiin vasta siihen aikaan kun sen piti jo lähteä, jolloin kuulutettiinkin että ollaan hieman myöhässä kun edellinen lento oli myöhässä. Sen jälkeen oli jotain hiton teknisiä vaikeuksia ja kun ne oli korjattu niin tietysti kiitorataa piti odottaa - lähdettiin siis vain tunti myöhässä! Tietysti sen vielä piti olla tämä lento, Helsingistä tai Amsterdamista lähtevät lennot olisivat voineet olla vaikka pari tuntia myöhässä eikä olisi voinut vähempää kiinnostaa mutta noh, aina ei voi voittaa. Nukuin kuitenkin melkein koko lennon...
Lentokentällä oltiinkin jo melkein kiljuen vastassa, oltiin kuulemma hotellilla tehty oikein jonkinlainen tervetuliaistoivotus kartongille, mutta sinne se sitten oli myös jäänytkin - ja niin jäi tänäänkin, ehkä huomenna näen sen sitten! Tervetuliasjoukko suuntasi siitä syömään - meikä jätti väliin kun olin Amsterdamissa jo hyökännyt Subway'lle eikä flunssaisena oikein olo ollut kauhean hyvä - tai en ainakaan maistanut yhtään mitään. Oli muuten aivan järkyttävän kokoiset annokset siellä - meitä oli viisi syömässä (plus minä) ja leipä oli niin iso, että siitä jäi vielä 1/4. Oli tämän paikan erikoisuus, nämä isot annokset, seinillä oli kuvia niin jätti hampurilaisista kuin hot dogeista, wau!
Kotona olinkin sitten jossain yhden maissa (huom. plus 2h Suomeen verrattuna) ja siinä sitten purin matkalaukun yms, nukkumaan pääsin varmaan jossai puoli kahdelta? Onneksi täällä työpäivä alkaa kuitenkin sen verran myöhään että ei niin haitannut, sai kuitenkin ihan hyvät yöunet nukuttua!
Eilinen oli kuitenkin melkoisen hämmentävä päivä - miten voi samaan aikaan olla surullinen kun lähtee kotoa mutta samaan aikaan onnellinen että pääsee kotiin? Samankaltainen onnentunne iski kumpanakin kertana kun lentokone kaartoi laskeutumaan, oli kohteena sitten Helsinki tai Gran Canaria, sama odotuksen tunne lentokentillä - haluan kotiin! Kotiin päästessä (oli se sitten kumpi tahansa) täydellinen rentoutumisen tunne iski - kaikki on hyvin, kotona ollaan!
Mutta kyllä tämä koti on nyt ajankohtaisempi - Suomi on ihana ja siellä on niin kivoja ihmisiä että olla ja voi mutta yksi päivä töissä ja tässä tämän kodin parhaan kaverin kanssa datatessa, välillä jotain jutustellessa, täydellinen rentoutuminen olohuoneessa sohvilla lojuessa, kertoi kaiken minkä halusin tietää. Täydellistä elämä täällä ei ole, ei todellakaan, mutta tarpeeksi.
Seuraavaa pysäkkiä ollaan kuitenkin jo suunnittelemassa - down under olisi hieno kokoa. Ensi talveksi on pakko paikkaa kyllä vaihtaa, jos vaikka sinne Ausseihin / Uuteen - Seelantiin päätyisi kera maailman parhaan ruotsalaistytön, olisi hieman mahtavaa (ja ehkä vielä hieman enemmänkin...)!
Hotelliin on taas tehty niin tyhmiä uusia säännöksiä, Lopesan -hotelliketju on aivan mahtava! ...NOT! Nyt ei sitten enää saada illallakaan olla hiukset auki, ei kirkkaita kynsilakkoja, pienet korvakorut iltaisin... Huoh! Kaipa näitä säännöksiä vielä puolen vuotta kestää. Ei ainakaan ole hankala sitten miettiä mitkä korvikset laittaa tai miten hiukset laittaa... Mutta kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti