Tälläinen eräänlainen erikoispostaus on käväissyt mielessä parikin kertaa. Katsotaan jos saan sen kirjoitettua loppuun vai tuleeko tästäkin vain luonnoksiin jäävä teksti... Pohdiskeluja siis siitä miksi jätin Espanjan taakseni. Ehkä tästä saisi jotain selvyyttä omaankin päähän, päätös kun vain tuntui siinä vaiheessa oikealta.
Ensimmäiseksi voidaan todeta, että jos tuntee minut hiukankin paremmin, tietää, että olen aikamoinen tuuliviiri. Enkä sitä edes kiellä. Olen kärsimätön ja kyllästyn nopeasti, sitä vastoin innostun nopeasti uusista asioista. Monet asiat aloittaneena ja koskaan niitä loppuun saamatta osaan jo nyt hieman katsoa että mihin ryhdyn, jotta en aloita jotain, jota en vie loppuun.
Espanjasta lähtöä en mitenkään voi kutsua epäonnistumiseksi. Eikä sitä voi sanoa pakoksi, saatika että olisin lähtenyt sieltä sen takia etten siellä viihtynyt.
Ajatus kuitenkin lähti siitä kun ajattelin saavani siirron johonkin toiseen hotelliin. Potkuja en todellakaan edes ajatellut, tiesin olevani sen verran hyvä työssäni ja että pomoni tykkää minusta niin paljon että jonnekin hyvään hotelliin olisin päässyt. Meillä kesälomien aikana kuitenkin ollut hollantilaispoika halusi jäädä hotelliin. Pirun hyvä työssään, entinen chief entertainer, puhuin sujuvasti yli neljää eri kieltä (niitä jota jopa oikeasti tarvitaankin meidän hotellissa). Olin kyllä oikeassa, että hän tuli minun tilalleni sen jälkeen kun lähdin. En sitten tiedä miten tilanne olisi siitä kehittynyt jos olisin jäänyt - tällä hetkellä tiimissä kun kuitenkin on kuusi ihmistä.
No, samoihin aikoihin huonekaverini kertoi saaneensa tarjouksia mielenkiintoisista paikoista ja miettivänsä lähtöä. Tämä saksalaistyttö siis, jonka kanssa me tehtiin kaikki yhdessä, purettiin kaikki ongelmat toisillemme, käytiin ulkona, vietettiin vapaapäivät yhdessä... Hän, joka oli melkeinpä ainut jonka kanssa pystyin kuvittelemaan jakavani huoneen. Siinä oli sitten puhetta au pairiksi lähdöstä ja laitoin ihan kokeilun vuoksi profiilin aupair-world.net'iin. Ihan kunnon profiilin sinne tein, vaikkakin en sitä siinä vaiheessa ihan tosissani ottanut. Rajasin muistaakseni maa -vaihtoehdot maihin Saksa, Ruotsi ja Iso-Britannia. Myöhemmin vaihdoin tämän pelkkään Ruotsiin.
Ihmeekseni sain sitten ihan älyttömästi kyselyjä ja sähköposteja. Hirveän kivan kuuloisilta perheiltä vielä! Laiteltiin viestejä edestakaisin, aloin pohtimaan asiaa vielä enemmän.
Töissä oli samaan aikaan tosi mukavaa ja samaan aikaan tosi tukalaa. Kuten silloiselle kollegallekin lähtiessäni sanoin "I wish you would have been here when I came here, and not this late!". Nautin meidän kahden miniclubista tosi paljon, tykkäsin työskennellä Nerean kanssa ihan hirveästi. Meillä oli tosi hyvä tasa-arvo ja heiteltiin ideoita puolelta toiselle, tehtiin asioita ihan fifty-fifty ja pidettiin hauskaa. Samaan aikaan kuitenkin aloin olemaan tosi väsynyt töiden jälkeen sillä oli tosi kuuma. Aamusti kun heräsin puoli kymmenen maissa oli jo +25 ja ulkona työskennellessä se reilu +30 otti kyllä veronsa. Sitten illalla vielä töihin, eikä keli siitä vieläkään viilentynyt.
Tämä kaikki johti siis siihen että sovein Skype-haastattelun yhden ruotsalaisperheen kanssa. Siinä vaiheessa he tuntuivat tosi ideaalilta perheltä, tosi hieno huone yms, suomalais-ruotsalais-englantilainen perhe kyseessä (huhhuh!) ja kerroinkin sitten pomolle haluavani lähteä. Hän otti sen tosi hyvin, kirjoitti vielä suosituskirjeenkin (tosi hyvän sellaisen, näköjään olen aivan täydellinen (; ), ja yritti kyllä suostutella että tulisin takaisin talveksi, pohjoismaalaisia turisteja viihdyttämään (ja kehui ylivuolaasti kuinka hyvin työskentelin niiden kanssa :) ). Sanoin olevani töissä niin kauan kuin he tarvitsevat, mutta loppujen lopuksi lähtö tuli aika nopeasti. Olisin voinut mennä toiseen hotelliin paikkaamaan vähäksi aikaa mutta sain lentoliput niin nopeasti että lähtin sitten maanantaina kotiin kun siitä puolitoista viikkoa sitten olin kertonut lähteväni.
Tämän ruotsalaisperheen jouduin kuitenkin lopuksi hylkäämään kun löysin tämän nykyisen perheen, mutta olen ihan varma että tein oikean päätöksen, sydän sanoo mitä sydän sanoo, ja tälläisessa asiassa on kyllä pakko luottaa siihen, että kemiat pelaa! Kun kuitenkin vietetään niin paljon aikaa yhdessä ja näin.
En voi sanoa että mikään Espanjassa oli oikeasti ollut vialla - mikään kun ei ollut. Ehkä toinen vapaapäivä olisi voinut tehdä terää, mutta olin jo tottunut rytmiin. Pidin työstä, pidin kollegoista, pidin hotellista. Ongelmatonta se ei ollut mutta mikä on? Kämppä oli kiva, oli pyörä jolla kulkea, tunsin ihmisiä, opin koko ajan lisää.
Silti tuntui vain, että nyt täytyy jatkaa eteenpäin. Ehkä jossain vaiheessa palaan takaisin, todennäköisesti, edes lomalle, mutta kuitenkin. Espanja on rakkaus ja kyllä se on muuttanut mua ihmisenä.
Moni ihmettelee mitä oikein hommaan, lähteä Kanariansaarilta ja muuttaa Ruotsiin! Hulluko se on? Ruotsi nyt kuitenkin tällä hetkellä kiinnostaa ja haluan oppia kielen kunnolla. Nähdä elämää muualla Pohjolassa, miljoonakaupungin lähellä. Ruotsi on melkein kuin Suomi - muttei kuitenkaan. Kokemuksia, kokemuksia! Katsotaan minne ensi vuonna mennään... Mutta tästä tulee ainakin hieno kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti