Eihän siitä nyt ala olla kuin vasta paria viikkoa kun Halloween oli... Täällä Ruotsissa sitä ei juhlita niinkään paljoa, melko samanlaisesti kuin Suomessakin. Halloweenin osuttua keskelle viikkoa jo edellisenä viikonloppuna näkyi kyllä naamiaisasuisia ihmisiä kaduilla, samoin kuin junaillessani taas rannikkoa pitkin Kristianstadiin Halloweenin jälkeisenä viikonloppuna. Olihan se ihan hauskaa odotella junaa parin kummituksen, noidan ja hirviön kanssa...
Tytöt olivat kuitenkin ihan innoissaan Halloweenistä ja tiesivät, että osaan tehdä kasvomaalauksia. Välineet olivat ehkä hieman vajaat, mutta kyllä noillakin jotain sai tehtyä. Näissä on siis käytetty:
- Eyelineria
- Tekoverta
- Itseloistavaa
- jonkinlaista tyttöjen meikkikynää?
Tuloksen näette alapuolella. kuvat on otettu Halloween -kierroksen jälkeen, värit vähän haalistuneet ulkoilmassa ja tuo itseloistava ei näy enää melkein ollenkaan :/
Illalla kuitenkin tyttöjen maskeerauksen ja minun Zumbani jälkeen ajeltiin Tvååkerin yläasteelle "Kummituskierrosta" varten. Ikäraja oli K6, joten ajattelin ihan helpolla voivani liittyä seuraan. Leikkiä olevansa peloissaan ja niin edelleen... Noh, ei mennyt ihan niinkuin Störmsössä!
Paikalle päästyämme Lisbeth maksoi meidät kaikki kierrokselle. Rahat menivät kasiluokkalaisten luokkaretkirahastoon, ja he järjestivät koko kierroksen. Saatiin lappu ja kynä, jokaiseen kysymykseen jonka reitillä kohtaamme, oli kolme vastausvaihtoehtoa, mistä piti vastata yksi. Siitä meidän ohjattiin polulle, käskettiin seurata polkua / lyhtyjä koko ajan. Missään kohdassa ei saanut juosta, oli tärkein sääntö polun aikana.
Oli aivan pilkkupimeää, kuu hiukan pilkoitti pilvien takaa. Me olimme unohtaneet taskulampun kotiin, mutta polku näkyi kyllä aika hyvin. Käppäilimme käsittääkseni jollain luontopolulla, joka kiemurteli ympäriinsä. Lisbeth ja Fredrika kävelivät edellä, minä ja Joanna perässä.
Eipä aikaakaan kun sain jo ensimmäinen melkein-sydänkohtauksen... Yhden puun juurelta nousi mustiin vaatteisiin varastautunut poika karjaisemaan meille juuri kun olimme menossa ohi... Tämä oli maannut siellä ihan hiljaa, ja pelästytti meidät juuri siinä minun kohdallani. Arvatkaa kuka huusi - vastaus ei ollut seitsemänvuotiaat tytöt...
Kysymyksiin pääsi enemmänkin vastaamaan minä ja Lisbeth, sillä ne olivat elokuvista, jotka olivat K18. Onnistuin tunnistamaan muun muassa Daniel Radcliffen ja pohtimaan Manaajaa... Osa lyhdyistä oli tuulessa sammunut joten siristelimme kännykänvalossa.
Kierros oli ehkä puolen tunnin mittainen ja koko sen ajan odotin sen loppumista... Jokaisessa varjossa tai oksan heilahduksessa olin näkeväninäni jonkun, eikä asiaa auttanut mm. meidän takaamme juossut luurankopukuinen poika joka ei lehtien peittämällä polulla pitänyt minkäänlaista ääntä, tai saksikäsi Edwardia muistuttanut kummitus joka pikkuhiljaa jahtasi meitä. Siinä vaiheessa se "ei saa juosta" -sääntö kummitteli päässä...
Kun VIIMEIN kierros oli loppu sain hengähtää... Autolle mennessä tytöillä ja Lisbethillä oli hauskaa - minun kustannuksellani tietysti!
Fredrika: Tanjaa taisi pelottaa enemmän kun meitä
Lisbeth: Pitiköhän Joanna Tanjan kädestä kiinni vai Tanja Joannan?
Hehheh! Tarina kerrottiin sitten vielä tietysti Jonakselle ja näin... Thanks! :D Se oli oikeasti tosi pelottava kierros!
Joanna
Fredrika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti